Aloitan nyt tarinani :) Toivottavasti pidätte tarinastani. Yritän saada tehtyä monia lukuja. :))
*****
Oli syntymäpäivieni jälkeinen aamu. Olin täyttänyt juuri 14 vuotta ja päässyt yläasteelle. Olin ollut kaverillani yötä. Saavuin juuri kotini pihaan.
Väsyneenä katson postilaatikkoa. Se ei enään tulvi kirjeitä sukulaisilta. Äiti ei varmaan tykkäisi uudesta tyylistäni jonka kamuni loi minulle. Äiti oli muuttunut jotenki peitteleväksi vanhenpana. Äiti ei ollut enään samanlainen kuin ennen. Äiti suoraan sanottanu (Vaikka äidille, en sitä sanonut) tarvitsisi miehen.
Katsoin ikkunasta sisälle ja huomasin saman tutun näyn. Äiti katsoi uutisia aina kuin ne tuli ja sisko lukutoukkana luki kaiken maailman kirjoja. Sama tuttu rutiini joka päivä. Tylsää sanon minä.
- Moi äiti ja systeri, sanoin happamana ovelta. Äiti ei vastannut mitään, mutta sisko huikkasi hiljaa moin. Tuhahdin hiljaa.. Äitiä ei ikinä saanut keskeyttää kesken uutisten.
Turhautuneena kävelin minun ja siskoni yhteiseen huoneeseen. Niinpä Yhteiseen... Niin mälsää.. Äiti sanoi, että: '' Kyllä teille nyt yhteinenkin huone sopii'' Blääh.. Halusin niin kovasti oman huoneen.
Tylsistyneenä istuin alas tuolilleni. Voisi käydä simsbookissa, mutta sitten äiti valittaisi siitä, että käytän konettani aivan liikaa.. Voi että elämäni olisi hauskempaa. Saisin seikkailuja.
Askelista päätellen kissamme Sara tuli luokseni. Periaatteessa se oli ''meidän'' kissa, mutta kaikki varmaan tiesi, että Sara oli enenmmänki minun kissani. Silitin Saran pehmeätä turkkia ja unelmoin uudesta elämästä. Kaukana täältä näin.
Äidin puheista huolimatta menin siltikin simsbookkiin. Ilmoituksia, onnitteluja blääh.. Ei edes Rita ollut paikalla. Rita oli minun kaverini, joka asui toisella puolella maata. Kaipaan bile-elämääni. Kaipaan hauskuutta.
Nyt keksin sen. Paras suunnitelma ikinä!! Ja minä toteutan sen. Aivan varmana. Hyvästi tylsä elämä.
Siinä oli eka tosi lyhyt luku... sori... :D mutta en ehi nyt pidempää...
